SM-kisat: keskimatka 1., viesti 1., sprintti 2. ja sprinttiviesti 1.

Universiadit: sprintti 3., takaa-ajo 2., sprinttiviesti 6. ja keskimatka 4.

MM-kisat: sprintti 4. ja viesti 3.

Olen ylpeä ja kiitollinen, että sain taas kisata, onnistua ja menestyä. Päällimmäisenä kuluneesta kaudesta ovat mielessä tunteet, kokemukset ja ihmiset, joiden kanssa sain elää ne.

SM-sprintissä olin epäonnistunut neljänä edellisenä vuonna ja hiihdin aamupäivän karsinnan aivan vihkoon. Finaalissa halusin onnistua, tiesin osaavani tämän ja onnistuin. Hiihdin tasapainoisen kisan häviten vain muutamia sekunteja parilla reitinvalinnalla. Olin toinen ja erittäin onnellinen siitä, sillä samalla tiesin varmistaneeni itselleni MM-kisapaikan.

Universiadit olivat olleet jo tähän asti hienot, tuloksena oli pronssia ja hopeaa. Pääsin kokemaan miltä tuntui isoissa kisoissa pärjääminen: kiire kukituksiin, älyttömät kysymykset pressitilaisuudessa ja väsynyt huumori doping-testeissä. Edessä oli enää keskimatkan yhteislähtö, halusin voittaa ja tiesin pystyväni siihen. Kisa alkoi kuten halusin, ykkösrastin jälkeen siirryin oman hajontani keulaan, kolmosen jälkeen en nähnyt enää ketään. Ensimmäinen pitkä ylämäkipätkä ja näin missä muut tulevat, tein väärän reitinvalinnan, mutta olin silti johdossa. Kartanvaihdossa tuntui jo tosi pahalta, jätin juomatta, olin etukäteen suunnitellut niin. Alun pysyin muiden mukana mutta ylämäessä oli annettava periksi, vaikka tiesin mitalin olevan siinä letkassa. Taistelin viimeiset pari kilometriä. Maalisuoralla katsoin taakse, varmistin ettei kukaan tullut ohi ja kaaduin maaliviivan jälkeen maahan. Hoipertelin sauvoihin ja fysioterapeuttiimme nojaillen pois maalialueelta. Olin neljäs, mutta annoin kaiken mitä sinä päivänä oli annettavissa.

MM-sprintissä halusin näyttää etenkin itselleni, etten ollut vain yhden kauden ihme toissatalven onnistumisillani. Kisaa edeltävänä päivänä tuntui ettei mikään mennyt niin kuin halusin, ja mielessä pyöri mihin sijoihin minulla olisi vaikean kisareissujen välissä olleen viikon jälkeen mahdollisuus. Iltapäivällä soitin valmentajalleni ja puhelun aikana sain luotua kisalle selkeän tavoitteen ja ankkurin, johon pystyin keskittämään ajatukseni. Päätin tehdä kauden parhaan suoritukseni.

Sain kartan ja tiesin heti mihin pitäisi mennä, valinnat tuntuivat helpoilta. Moottorikelkkaurilla pystyin lyömään kovempaa kuin ehkä koskaan ja laskettelurinnettä kiivetessäkin matka taittui nopeasti. Kartanvaihto oli mäen päällä, joten meille ei jätetty muuta vaihtoehtoa kuin hiihtää. Samaan aikaan piti yrittää leimata ja saada kartta telineeseen. Toinen risteys oikealle ja johonkin, rastin kohdalla katson karttaa, tässä olisi pitänyt leimata. Nopea leiman haku ja seuraavalla sillalla olevaa rastia kohti. Viimeisen onnistuneen leimauksen jälkeen totean itselleni: ”Jos haluaa mitalin, nyt pitää hiihtää”. Maalisuoralla kuulen valmentajani kannustuksen: taistelen mitalista. Matkani maalista huoltorakennukselle kestää, sillä istun pari kertaa maahan lepäämään. Hymyilen, tein kauden parhaani, onnistuin. Olin neljäs ja ylpeä siitä.

Aloitan MM-viestin numero 1 rinnassani, tässä en halua epäonnistua. ”Hallittu suoritus”, hoen itselleni. Ajaudun keulaan, tiedän muiden hengittävän niskaan. Melkein kaadun, kun koitan kääntyä rastilla erikautta Lindan kanssa. Lähden muiden perään oiolle, eksyn ja seuraan muita toivoen parasta. Saan taas itseni kartalle, mutta epäröin vähän. Loppumatkasta olen yksin, teen paljon oikoja, tulen vaihtoon toisena. Harmittaa sillä tiedän, että olisin pystynyt parempaan. Salla ankkuroi meidät pronssille ja päätän iloita, olen iloinen toisesta MM-mitalistani.

Tärkeintä on matka, ja rohkeus tehdä se.

-Mirka

Ps. Jos haluut katsoa kisalähetyksiä näin jälkikäteen Universiadit löytyy Olympc Channelistä ja MM-kisat orienteerin.sport palvelusta.