Edellisestä blogitekstistä on jo luvattoman pitkä aika ja viimeistään nyt on korkea aika päivittää kuulumisia, sillä niitä on paljon. Aloitetaan hyvistä uutisista, tai en tiedä onko tämä kaikkien kannalta hyvä uutinen, mutta ainakin se on asia, josta olen kovasti innoissani. MÄ MUUTAN ROVANIEMELLE.  Mulla on vuokrasopimus tammikuusta maaliskuun loppuun ja sen jälkeisestä elämästä ei sitten olekaan kuin alustavia pohdintoja. No mitä mä sitten Rovaniemellä teen? Jotain etäkoulujuttuja varmaan tai harkkaa etänä tai en oikeasti vielä tiedä.

Olisi helppo kuitata muutto sanomalla muuttavansa parempien treeniolosuhteiden takia, mutta ei se ihan niin ole. Toki toivon, että Ounasvaara tarjoaa hyvät puitteet nautinnolliseen hiihtelyyn ja talven fiilistelyyn. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, etten ole varma onko minusta enää siihen mitä urheilu vaatii. Kroppani ei tällä hetkellä kestä kovia treenejä tai ainakaan en palaudu niistä järkevässä ajassa. Vauhdillisesti olen myös aika kaukana siitä tasosta, jolla haluaisin kilpailla ja jolla olen joskus ollut. Puoleentoista vuoteen urheilu ei ole tarjonnut juurikaan juhlahetkiä ja en enää jaksa pettymyksiä toisensa perään.

Parin päivän ajan pohdin laittavani hanskat tiskiin tässä ja nyt, mutta muiden kanssa asiaa pohdiskellessa totesin, että kyllä se palo on jossain edelleen olemassa, enkä ole valmis luovuttamaan kokonaan ihan vielä. Olen tullut siihen tulokseen, että pidän joulunajan taukoa treenaamisesta ja kilpailemaan olen päättänyt palata vasta sitten, kun kovaa hiihtäminen tuntuu hyvältä, tai siis hyvällä tavalla pahalta.

Voisin myös vähän taustoittaa, miten tähän tilanteeseen on tultu. Yleisenä pohjustuksena voisin todeta, että olen pikkuhiljaa alkanut tajuta, että olen aika vaativa itselleni ja mulla on taipumusta keskittyä enemmän asioihin kuin ihmisiin, itseni mukaan luettuna. Ajallisena pohjustuksena voisin todeta, että viime syksynä mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja viime kausi meni oikeaa lääkitystä etsiskellessä. Myös koronalla on varmasti ollut osansa, mutta en usko sen olevan syy haasteisiin, mutta osallinen tilanteen kärjistymisessä.

Tänä syksynä, kun kaikki alkoi urheilun saralla näyttää valoisammalta ja kymmenen tunnin treeniviikot mahdollisilta rakensin arjen puhtaasi urheilun ympärille. Treenasin pääsääntöisesti kahdeksan kertaa viikossa, kokkailin kolmesti päivässä ja pyrin varaamaan kalenterista vähintään tunnin aikaa päivälevolle. Jätin puolet suunnittelemistani opinnoista pois ja tein koulujuttuja iltapäivisin treenien välissä. Pyrin olemaan kymmenen maissa sängyssä ja aamuisin sain usein herätä omaan tahtiin.

Syksyllä koulun alkaminen pelotti, sillä tehtävien tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja kesäopintoja oli vielä rästissä. Ei ehkä ole ihan optimaalista, että viimeiset 27 kuukautta joku koulutehtävä on ollut jatkuvasti työn alla, kun olen yrittänyt opiskella myös kesät. Vastauksena opiskelun haasteisiin yritin suunnitella ja aikatauluttaa entistä tarkemmin sekä kirjata ylös tekemättömät asiat ja jakaa ne pieniin tavoitteisiin.

Sinällään ihan hyviä menetelmiä aikaansaamisen haasteiden ratkaisemiseen, mutta se yhdistettynä entistä orjallisempaan urheilija-arkeen ei ollut toimiva ratkaisu. Oman mausteensa toi myös lupaavalta kuulostanut urheilijan hyvinvointikurssi. Kurssin tavoitteena oli löytää kehityskohteita ja keinoja urheilija arjen parantamiseen ja niitä todella löytyi. Yritin olla se urheilija, jonka ajattelin tekevän kovaa tulosta ja tehdä kaikkea, mikä oli optimaalista urheilua ajatellen. Unohdin kuitenkin pysähtyä ja tehdä asioita vain huvin vuoksi.

Tulevien kuukausien tavoitteeni on yrittää vähemmän, olla ennemmin rehellinen kuin täydellinen ja keskittyä asioiden sijasta ihmisiin. Tulevaisuuden suunnitelmat on aika levällään ja se tuntuu vähän pelottavalta, mutta vapauttavalta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun totean ettei elämää voi hallita, mutta sitä olen taas kovin kovasti yrittänyt ja todennut sen huonoksi taktiikaksi. Haluaisin oppia luottamaan enemmän johdatukseen ja antaa Jumalalle enemmän tilaa toimia elämässäni.

Olen todella kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä ja siitä, että olette kuunnelleet enemmän ja vähemmän itkuisia tilityksiä tilanteesta sekä laittaneet asioita mittasuhteisiin.

Haluan toivottaa sinulle paljon iloa Joulunaikaan, mutta ennen kaikkea sitä, että voit aidosti jakaa elämän iloja ja suruja jonkun kanssa!

-Mirka

Ps. Olen tällä hetkellä aika rahaton. Jos halut tukea mahdollista urheiluni jatkoa tai viime vuosien aikana kerryttämäni opintolainan maksua käy tilaamassa Suunnistajan tiskirätti täältä!