Tänä viikonloppuna kisataan Jukolan viesti, mutta tämä kirjotus ei liity siihen. Toki suosittelen ja kannustan lähtemään myös suunnistamaan, mutta ennen kaikkea haluaisin kiinnittää huomion luontoon ja sen valtaviin mahdollisuuksiin.

Toissa viikolla osallistuin luontoon ja sen tuomaan hyvinvointiin keskittyneeseen JAMKin kesäkurssiin, ja viikon suurinta antia oli huomata kuinka muualta tulleet vaihto-opiskelijat nauttivat Suomen luonnosta. He näkivät luontoa ja kauneutta myös siellä mihin en itse ollut kertaakaan kiinnittänyt huomiota. He auttoivat minua huomaamaan, että täällä vihreyttä löytyy käytännössä kaikkialta ja että pienetkin asiat voi olla merkityksellisiä, jos ne huomaa ja niiden äärelle pysähtyy hetkeksi.

Kyllä meidän suomalaisten olisi aika herätä arvostamaan luontoamme ja nauttimaan siitä. Meillä on kaikkialla kaunista ja puhdasta luontoa, mutta silti huomaamme ja nautimme siitä liian vähän. Valitettavan usein muutetaan isoihin kaupunkeihin ja mahdollisimman lähelle keskustaa, kuljetaan laput korvilla ja katse tiukasti harmaassa asvaltissa sekä ajetaan kiireellä sisätiloihin harrastamaan liikuntaa. Kaiken tämän jälkeen ihmetellään väsymystä ja keskittymiskyvyttömyyttä.

Olen nyt kuukauden ajan aloittanut aamut käymällä muutaman minuutin kävelyllä lähimetsässä heti herättyäni ja voin kyllä todeta, että aamut alkavat silloin paljon paremmin kuin käyttämällä ne minuutit puhelimen selaamiseen sängyssä makoillen. Pieni hetki vihreässä metsässä yksin ja rauhassa. Mahdollisuus hengittää syvään ja tuntea tuuli. Pysähtyä ja tuijottaa samaa puuta ajattelematta mitään. Joka päivä palaan sisään hyvällä tuulella valmiina päivän haasteisiin.

Viimeiset viikot ovat olleet aika hulluja, sillä pari viikkoa olen ollut joka päivä koulussa ja suurin osa päivistä on ollut melko pitkiä. Samaan aikaan olen tehnyt netissä ensimmäisen vuoden aikana rästiin jääneitä kursseja. Viikonloput ovat menneet suunnistuskisoissa ja Jukolaan valmistautuessa. Nyt kun tämä viikko on ollut vähän rennompi, olen tajunnut, että tuli taas tehtyä ja yritettyä enemmän kuin mihin omat voimavarat riittävät. Onneksi se menee ohi lepäämällä, ja uskon vahvasti että lauantaina teen elämäni suunnistuksen Venlojen viestissä, kun palaan Kouvolan Suunnistajien ykkösjoukkueeseen viiden vuoden tauon jälkeen.

Rentouttavia hetkiä luonnossa!

-Mirka

Ps. Kansikuvaa lukuun ottamatta kaikki kuvat on otettu 3km säteellä Jyväskylän keskustasta