Joulu on monelle lahjoja, perinteitä ja yhdessä vietetty aattoilta. Minulle se on kyllä paljon muutakin ja nämä asiat voisin mieluusti jättää välistä. En oikein ole juhlaihmisiä, lahjat eivät ole juttuni ja jouluun liittyvät odotukset haastavat hetkessä elämistä.

Juuri siitä syystä nautinkin valtavasti meidän perheemme tavasta viettää joulua. Viimevuosien pysyvin perinne ovat arvonnat. Arpoa voi monia asioita, kuten ruuanlaitto vastuista, joukkueita kisailuihin tai vastuupäiviä. Päivän vastaavat päättävät mitä tehdään ja milloin. Toiveita saa esittää ja omiin menoihin voi pyytää lupaa, mutta päivän vastaavat tekevät päätökset.

Erilainen lasi tai lautasliina saattaa tietää lisätehtäviä, joten meillä kannattaa olla tarkkana.

Tänä jouluna perhepäivät ajoittuivat aikataulusyistä joulun ja uudenvuoden välille, mutta ainakaan minua se ei yhtään haitannut. Saavuin joulun viettoon todella väsyneenä onnistuneen treenileirin ja tenttiviikon jäljiltä, joten aloin piristyä vasta pyhien jälkeen.

Minä olin ensimmäisen perhepäivän suunnittelu tiimissä ja me aloitimme aamun laavulta, jossa hurjimmat olivat viettäneet edellisen yön. Aamupalaa oli kanssamme nauttimassa myös mummo, ukko ja täti perheensä kanssa. Lounaaksi syötiin loimulohta sekä kallion koloon rakennetussa ”uunissa” valmistettuja juureksia. Kahviveden kiehuessa ehdittiin pelata erä lipunryöstöä ennen lettukestejä. Letun väliin sai kääräistä suklaata, vaahtokarkkeja sekä grillattua anasta. Monena vuonna meillä on syöty tuore jouluananas ja tänä vuonna nappasin sen mukaan laavulle, koska miksi ei.

Uuni ja sen suunnittelija.

Ilta vietettiin rennosti saunana leffan ja yhdessä valmistetun ruuan merkeissä. Ellalta opitun riisikuppi ruuan valmistus sujui nopeasti, kun meillä oli jauheliha-, riisi-, salaatti-, kastike- ja kattausvastaavat. Ennen nukkumaan käyntiä avattiin muutamat lahjat, joita oli vielä kuusen alla jäljellä. Paketti tilannetta oli oikeastaan mielenkiintoista seurata, koska tällä kertaa ei suoritettu mitään yhteistä pakettien avaamishetkeä, vaan niitä tuli kuusen alle pitkin joulua ja omia paketteja sai avata koska halusin. Itse harjoitin suurin piirtein yhden paketin päivätaktiikkaa, jotta iloa riitti monelle päivälle.

Pakettien parhaimmistoa oli varapaketti, jonka sai avata, jos omassa paketissa ollut vaate ei sopinut tai miellyttänyt. Myös isiltä saadut IKK-kortti (isin kanssa kaupoille) oli huikeita, varsinkin kun ainoastaan minun kortistani löytyi lyhenteelle selitys. Aattona paketoitiin äidin johdolla ukolta meille unohtuneet silmälasit ja parasta tässä oli se, että äidille ja isälle antamani lahja sisälsi mm. äidin luokseni unohtaman pyyhkeen.

Sain pikkuveljeltä joululahjaksi itsetehdyn pohkeenvenyttäjän.

Toinen perhepäivä alkoi kirkkoreissulla Elimäelle ja lounaan jälkeen suunnattiin ulkoilemaan. Luvassa oli suunnistus vaellus, joka suoritettiin porukalla kolmen kartan ja yhden ilmakuvan avulla. Huolto pelasi ja kolmella viimeisellä rastivälillä oli lamput tarpeen. Fyysisesti vaikeiden päivien jälkeen tuntui erittäin hyvältä jaksaa juosta vielä kahden ja puolentunnin jälkeen! Yhdessä kokattuun päivälliseen arvottiin vastuut ja illan päätteeksi hyvästeltiin pikkuveli, joka suuntasi takaisin armeijan harmaisiin.

Uutta vuotta juhlistettiin serkusporukalla vinkkiä ja pimeäpiiloa pelaten sekä tähtitaivasta ihastellen. Vuoden vaihteen jälkeen oli vuorossa katsastuskilpailut Kuusamossa ja etenkin keskimatkan suoriutumiseen olen tyytyväinen ja hiihtosuunnistin myös ensimmäisen pitkän matkan kilpailuni sitten viimevuoden tammikuun. Seuraavat päivät kuluivat vauhdikkaasti nuoria hiihtosuunnistajia valmentaen Suunta Huipulle-leirillä. Jotta varmistaisin tämän hetken väsymystilan, treenasin vielä pari päivää maajoukkueen mukana ennen kotiin paluuta.

Treeniurastolla oli riittävästi risteyksiä.

Nyt pitäisi koittaa saada taas opiskelusta kiinni ja kisatkin jatkuvat viikonloppuna.

-Mirka