Olin tällä viikolla Jukka Rajalan ja Vesa Kuparisen Urheilijan monipuolinen liike -workshopissa Helsingissä. Oli todella hienot kaksi päivää ja ne laittoivat ajattelemaan liikettä uudesta näkökulmasta. Liike on siirtymistä, ei hyvää eikä pahaa, oikeaa tai väärää. Joskus liike saa aikaan muutoksia ympäristössä, ne voivat olla positiivisia tai negatiivisia ja joskus niillä voi olla seurauksia pitkällekin. Kehoa liikutettaessa jotkut liikesuunnat aiheuttavat helpommin vammoja kuin toiset, mutta ovatko ne sittenkään väärin ja voiko myös niiden liikesuuntien harjoittamisella saada aikaa jotain hyvää? Parin päivän aikana tultiin siihen tulokseen, että kyllä voi, mutta niiden kanssa on syytä edetä tunnustellen. Jos me ei viedä turvallisessa ympäristössä nilkkoja ja polvia niihin suuntiin ja niille kulmille, joissa vammat useinten tapahtuvat, miten ne voivat kestää saman liikkeen äkkitilanteessa? Näitä ”hasardeja” liikeratoja ei kuitenkaan kannata harjoitella kovin paljon tai usein eikä suurilla kuormilla.

Toinen oivallus liittyi rytmiin. Liian usein ajatellaan sen koskevan vain tanssijoita ja voimistelijoita, mutta ei. Jokaisella liikkeellä on rytmi, ehkä jopa useampikin. Jos laitat liikkeitä peräkkäin, ne seuraavat toisiaan jollakin aikavälillä. Yksi yksittäinenkin liike voi olla hidas tai nopea, kiihtyvä tai hidastuva. Jotta saadaan aikaiseksi yksikin yksinkertainen liike, tarvitaan monen lihaksen aktivointia oikeassa rytmissä, eli oikeassa järjestyksessä oikeilla aikaväleillä. Joku muu osaa ehkä kertoa mitkä lihakset jännittyvät missäkin liikkeessä ja missä järjestyksessä, mutta sen minäkin tajuan, että siinä tarvitaan rytmitajua. Monesti juuri oikea rytmi saa liikkeen näyttämään helpolta ja sulavalta, toki tarvitaan myös tavoitteenmukaista voimankäyttöä.

Koulutuksessa myös kehotettiin kokeilemaan ja löytämään liikkeitä itse, ja sehän juuri on parasta. Kiinnostukseni liikuntaan ja urheilemiseen on pitkälti kiinnostusta juuri liikkeeseen ja sen luomiseen. Nautin suuresti päästessäni kokeilemaan erilaisia liikkeitä ja pohtimaan mihin kaikkeen kehon voi viedä. Rakastan tanssia ja se lähti aikanaan omien koreografioiden tekemisestä ja on ollut ennen kaikkea tutkimusmatka omaan kehoon ja liikkeeseen. Välillä mietinkin miten tästä lähtökohdasta ja intohimosta on päädytty hiihtosuunnistuksen pariin. Ehkä se on sukuvika tai ehkä kaikki liike lähtee pohjimmiltaan samoista asioista. Hiihtosuunnistus vaatii vaihtelevine maastoineen ja kartanlukuun keskittymisen takia luovaa ja oivaltavaa liikkumista ja myös liikkeen rytmittämistä. Olen vahvasti myös vakuuttunut siitä, että huipulla urheileminen vaatii kovaa työtä ja menestyminen sen sijaan vaatii luovuutta.

-Mirka