Jos homma ei toimi on uskallettava tehdä kovia ratkaisuja. Tässä kohtaa tuntui oikealta ratkaisulta jättää kansainväliset kisat väliin, suunnata katse ensitalven MM-kisoihin ja perusharjoitteluun. Iso toive on myös saada elää tasaista ja rauhallista arkea.

Kesästä lähtien elämäni on ollut lähinnä selviytymistä tehtävästä toiseen. Yksittäisiä hyviä viikkoja on mahtunut väliin, mutta suurimman osan ajasta perusasiatkin; syöminen, nukkuminen, siivoaminen ja koulussa käyminen ovat tuntuneet haastavilta ja vaatineet jatkuvaa tsemppaamista. Nyt kilpirauhasarvot on saatu verikokeiden perusteella hallintaan, mutta vielä kroppa ei oli täysin sinut asian kanssa.

Kilpailukausi lähti positiivisesti käyntiin Sodankylässä ja Kuusamossa antaen toiveita nousujohteisesta kisakaudesta. Sama trendi ei kuitenkaan jatkunut reilu pari viikkoa sitten Sonkajärvellä tai lauantaina Joensuussa. Sonkajärvellä pitkämatka jäi suunnitellusti kesken, koska kuormitusta oli edellisviikon leiristä vielä niin paljon. Eikä seuraavan päivän keskimatkasta jäänyt juuri enempää kirjotettavaa, sillä en osannut suunnistaa enkä hiihtää.

Viime lauantain kisapäivän oli varmaan vaikein ikinä. Heti aamusta oli sen verran huono olo, että piti todella tsempata itseni veryttelemään. Heti ykköselle otin väärän reitinvalinnan ja kaaduin. Kaikkiaan tein vajaan puoli minuuttia virhettä ja loput puolitoista minuuttia jäin puhtaasti hiihtämällä. Kisan jälkeen olo oli vielä pahempi ja olin ihan varma, että olen tulossa kipeäksi.

Puolitoista tuntia ennen takaa-ajoa olo alkoi kuitenkin helpottaa. Otin varoiksi särkylääkettä, koska menkat alkoivat viikon etuajassa. Takaa-ajo meni tilanteeseen nähden ihan hyvin, etenkin jos ylämäki ankkaa ei oteta huomioon. Pääsin harjoittelemaan omien ratkaisujen tekemistä ja sain itsestäni ihan hyvin irti, kun sijoituksen säilyttämiseksi oli hiihdettävä loppuun asti. Kisan jälkeinen olotilakin oli ihan siedettävä siihen asti, kun tulin kotiin ja särkylääkkeen vaikutus loppui.

Viimeistään nyt oli tunnustettava, ettei kisaamisessa ole tällä hetkellä mitään järkeä. Kunto ei riitä taistelemaan hyvistä sijoituksista ja palautuminen vie niin kauan, että ainakin seuraavalla viikolla treenaamisen saa unohtaa. Myös olotila, fiilis ja arjesta selviytyminen kärsii huomattavasti kisojen seurauksena.

Asiaa pohtiessa kisojen väliin jättäminen on tuntunut koko ajan paremmalta vaihtoehdolta. Kestävyys on minulla iso kehityskohta ja ruuhkaisen kisakauden aikana hiihtolenkit jäävät yllättävän vähiin. Nyt on mahdollista nauttia hiihtämisestä, pitkistä lenkeistä ja perusharjoittelusta hyvissä olosuhteissa.

Suunnitelmissa on vielä osallistua muutamaan SM-kisaan, mutta yhtään kilpailuun valmistavaa treeniä en aio tehdä.

Muistakaa nauttia lumesta ja auringosta!

-Mirka

Ps. Tuulin hienon vedon Joensuusta voi katsoa Yle Areenasta.