Minun piti kirjoittaa siitä miten ihana arki voikaan olla, miten rutiineista voin nauttia ja miten kaikki sujuu, kuin itsestään. Miten hyvät rutiinit mahdollistavat täyspainoisen urheiluun panostamisen ja koulu hoituu kätevästi siinä sivutta.

Mutta.

Viimeisin treeniviikko on syyskuun puolivälistä, koulutehtäviin keskittyminen yli kaksi tuntia päivässä on ollut viime aikoina saavutus ja pahimmillaan en osannut edes palauttaa astioita koulun ruokalassa.

Väsyminen, uupuminen ja katkeaminen vetävät nöyräksi. Keho, joka on ollut vahvuuteni ja johon olen pystynyt luottamaan, ei enää toimikkaan. Fyysinen väsyminen vie mukanaan myös ison osan ajattelukyvystä ja muistista. Pahinta on epävarmuus ja epätietoisuus. Vaikeat hetket, epätoivoiset ajatukset ja päivät, joiden toivoisi jo loppuvan on helpompi kestää, jos niille löytyy syy.

Onneksi näille oireille löytyi lopulta nimittäjä ja sain lääkkeet kilpirauhasen vajaatoimintaan. Paljoa en siitä tai tulevaisuudestani vielä tiedän, mutta nautin täysillä niistä päivistä, kun jaksan innostua, ideoida ja tehdä asioita. Hyvät päivät ovat niitä, jolloin jaksan siivota, laittaa ruokaa ja lukea kirjoja. Koulussa on mielenkiintoisia kursseja ja haluaisin jaksaa panostaa niihin enemmän. Olenkin joutunut kamppailemaan oman palautumisen ja tehtävien ajoissa palauttamisen välillä ja usein tehtävät ovat kuitenkin vieneet voiton.

Onneksi omistan ystäviä, jotka saattavat kotiin kun en ole varman jaksanko itse. He vievät syömään, kun muuten unohtaisin syödä ja ottavat mukaan raamikseensa ettei minun tarvitse jäädä itkuisena yksin kotiin.

Tämän sisäisen kaaoksen keskellä olen muuttanut uuteen kotiin ja odotan innolla, että saan tavarat järjestykseen. Vaikka syksy vei kaikki urheilulliset tavoitteet, odotan talvea ja luonnon lumille hiihtämään pääsyä. Kisaamisesta en vielä uskalla puhua, mutta näyttää siltä, että talvella on mahdollisuus treenata paljon urastoilla ja kartan kanssa, eli tehdä sitä mistä niin kovasti nautin.

Nyt kun treenit on vähemmällä kalenteriin on jäänyt tilaa enemmän muille asioille ja tänä viikonloppuna suuntaankin monen vuoden tauon jälkeen Turkuun Maata näkyvissä -festareille. Tule moikkaamaan, jos olet mestoilla. Ja jottei hiihto(suunnistus)piirit aivan unohtuisi suuntaan seuraavana viikonloppuna Rovaniemellä maajoukkueleirille fiilistelemään talvea.

Tsemppiä pimeyteen, loskaan ja pakkasiin!

-Mirka

Ps. Kiitos Saana ihanista villasukista, olen saanut niistä valtavasti iloa!