Olisi todella kiva tehdä loppuelämälle, viikonlopulle tai edes tälle illalle suunnitelma, jonka avulla voisi mennä eteenpäin ilman muuttujia. Mutta jos elämä olisi suunniteltavissa, ennakoitavissa ja hallittavissa, tekisikö se elämästä järkevää ja helppoa vai yksitoikkoista ja tylsää? Olen usein ollut tilanteessa, jossa joudun nöyrästi toteamaan, etten voi hallita elämääni. Toisaalta todella moni asia olisi jäänyt tekemättä tai kokematta, jos olisin voinut rakentaa elämäni omien suunnitelmieni varaan.
Sprintin EM-hopea (2017) tuli talven ensimmäisestä kansainvälisestä kisasta kaudella, jonka tavoitteena oli sijoittua 10 parhaan joukkoon. Menin ammattikorkeakouluun ajatuksella ”kunhan kursseista pääsisi läpi”, ja ensimmäisen vuoden jälkeen keskiarvoni oli 4,5. Kesäiset aamut auringonnousua odotellessa olivat viime kesän kohokohtia, mutta ne eivät todellakaan olleet edellisenä iltana tehdyissä suunnitelmissa.
Lähdettiin puolukkaan ja löydettiin suo, joka oli täynnä karpaloita!
Monet elämänohjeet kuuluvat ”Älä luovuta!”. Lukiossa matikan opettajani kuitenkin neuvoi kokeen näyttäessä vaikealta toteamaan ”Tästä ei tule mitään!” ja alkamaan sen jälkeen laskea tehtävä kerrallaan. Tätä ohjetta olen noudattanut enemmän ja vähemmän, yleensä vähemmän tietoisesti, ja se on osoittautunut monessakin tilanteessa kullan arvoiseksi.
Joulukuussa 2016 olin aivan epätoivoinen urheilun suhteen. Mistään ei tullut mitään, taistelin treenejä läpi, valvoin öitä ja pohdin urheilun lopettamista. Päätin luovuttaa tulevan talven suhteen, enkä joululomalla ajatellut urheilua kahteen viikkoon. Vuoden vaihteen jälkeen hiihtointo palasi, sain jämäpaikan EM-kisoihin ja välillä vieläkin ihmettelen niitä mitaleja palkintokaapissani.
EM-spritin kukitus 2017
Tuntuu, että lähes jokaisen onnistumiseni taustalta löytyy hetki, jolloin olen ollut niin pohjalla, etten ole nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. Olen hylännyt omat odotukseni asioiden kulusta sekä ajatukset asioiden itsestäänselvyydestä, ja ollut kiitollinen jokaisesta hetkestä ja kokemuksesta jonka saan.
On tärkeää, että meillä on tavoitteita, mutta niiden hyödyntäminen on taitolaji. Jos määrätietoisesti vie tavoitetta eteenpäin katsomatta ympärilleen, menee aika helposti metsään. Tavoitteet saavat meidät liikkeelle, mutta on vaara, että tavoitteesta tulee matkaa tärkeämpi. Silloin saatamme unohtaa elää tänään ja tässä hetkessä. Teemme valintoja tavoitteen ehdoilla, mutta ehkä unohdamme huomioida vallitsevat olosuhteet.
Elämää ei voi hallita, kahlita tai pakottaa. Se pitää elää ja ottaa uteliaana vastaan. Tee paljon hyviä valintoja, mutta muista, etteivät ne ole ainoita mahdollisuuksia.
Jännittävää syksyä!
-Mirka
Viimeisimmät kommentit